Parhaiten kisassa menestyi toinen opettajamme Minna Sillankorva, joka nappasi kartturinsa Niklas Virran kanssa diesel-sarjan kakkossijan Mazda3 2,2 Skyactiv-D:llä! Upeaa! Minna kertoi valmistautuneensa kisaan huolellisesti pesemällä auton ja asentamalla puhelimeen keskinopeusmittarin. Niinhän se on, että lahjattomat harjoittelevat! :D
Todella hienosti menestyi myös Heikki, joka hyppäsi suunnilleen pystymetsästä bensa-auton rattiin, mutta hätyytteli silti vitossijaan oikeuttaneella kulutuksellaan hybridiauto Toyota Priusta! Jos Mazda3 1.5 Skyactiv-G olisi ollut Heikillä tämän viikon testissä ja yksi uukkari olisi vältetty, sijoitus olisi ollut varmasti vielä parempi.
Itse vein kilpailun jumbosijan ja hopeaa siinä päässä nappasi nimensä veroisesti
Vesa Silver.
Kuten sijoituksestanikin voi arvata, en oikein ollut tyytyväinen tulokseeni. Alkuperäinen kartturini Jiri (toinen opettajista) joutui perumaan tulonsa, joten Mazda ja Autoliitto järkkäsivät mulle uuden kartturin. Toivottavasti kartturini ei hirveästi loukkaannu tästä, mutta pakko on sanoa, että hänen virheidensä takia kisani meni aivan totaalisesti penkin alle. Varmasti kartturia harmitti yhtä paljon kuin minua. Jos mä olisin ollut kartanlukija, niin virheitä olisi tosin varmasti tullut vielä enemmän, mutta siksi en edes yritä... xD
Ensimmäisen etapin nuotit. Päivän reitistä ei ollut karttaa, vaan mentiin pelkillä ohjeilla.
Kilpailu koostui viidestä etapista, joiden jokaisen päätteeksi ilmoittauduttiin AT-pisteellä ja odotettiin minuutti seuraavalle etapille lähtöä. (Paitsi 3. etapin jälkeen, jolloin oli ruhtinaallinen 22 min eväs- ja hermojenlepuutustauko.) Jokaiselle etapille on määritelty ihanneaika, jonka sisällä pitää ilmoittautua AT-pisteelle, tai tulee aikasakkoa. Ihanneajan ja etapin matkan perusteella on laskettu myös matkan tavoitekeskinopeus.
Päivään mahtui niin 120 km/h moottoritietä kuin pieniä hiekkateitäkin.
Etappi 1
Ensimmäinen etappi sujui hyvin. Alussa ajettiin pitkä pätkä moottoritietä, jolla kartturin arvioiman keskinopeuden perusteella tajusin laskea nopeuden sataseen vaikka rajoitus oli 120. Motarilta matka jatkui vähän pienemmille teille. Ajokoulun videoryhmä oli kiinnittänyt autoomme videokameran, jolle pyydettin kertomaan omasta valmistautumisesta kisaan ja kokemuksista Mazda3:sta, mutta pääosin höpisin sille kaikkea enemmän ja vähemmän tyhmää. Hauskaa varmaan katsoa se läpi! :D
Ensimmäiselle AT-pisteelle tulimme juuri ajallamme, joskin teimme kunniakierroksen viereisen liikkeen pihassa, kun kartturi kehotti vahingossa kääntymään vasemmalle oikean sijaan. Yhtä risteyksestä eteen tullutta hiiitaaasti ajavaa Transporteria lukuunottamatta mitään ongelmia ei ollut ja fiilis oli mitä mainioin.
Etappi 2
Toisella etapilla alkoi sekoilu. Ajoimme yhden risteyksen ohi, minkä seurauksena tuli pari sataa metriä ylimääräistä matkaa, pysähdys ja U-käännös. Vain muutaman sadan metrin päästä ajoimme uudelleen harhaan ja piti tehdä toinen uukkari. Nyt sille oli onneksi paremmin tilaa, ja teinkin sen aika sähäkästi, mutta kyllä ärsytti tällainen toilailu!
Kakkosetapilla pieniä ongelmia tuottivat myös reitillä saavuttamamme leikkuupuimuri ja traktori. Onneksi molemmista päästiin aika nopeasti ohi, mutta etenkin puimuri oli ikävä, sillä saavutin sen tietenkin alueella, jossa ei nähnyt ohittaa sitä ja oli pakko päästää vauhti hidastumaan.
Kakkosetapilla päästiin jo ennakkoon hieman pelkäämilleni hiekkatieosuuksille. Isot pojat olivat kertoneet, että kisoissa on aika tiukat aikarajat, joten hiekkateilläkin on painettava rajoitusnopeutta eli tässä tapauksessa lähempänä 80 km/h. Ajo alkoi mennä jo vähän vaaralliseksikin, kun oioin mutkia ja toivoin, että seuraavan mutkan takaa ei tule vastaan toista autoa. Muutamissa mutkissa ajonvakautuskin aktivoitui.
Videoryhmä sai varmasti hyvää materiaalia, kun välillä ajoin kieli keskellä suuta ja välillä irvistelin kauhusta… Ja välillä bongasin ääneen valkovuokkoja, hevosia, hienoja kallioita ja muuten ihania maisemia. :) Sääli, että autossa ei ollut kuin yksi kamera. Itse ajoa näyttävä kamera olisi nimittäin tallentanut aika jännää materiaalia ja selittänyt ilmeitäni. Oman (laina)videokamerani jätin kotiin, koska totesin, että minulla ei millään riitä aika käydä läpi kaikkea materiaalia, mitä siihen tarttuisi.
Tällaista asfaltoitua maantietä kisareitti pääasiassa oli.
Etappi 3
Kolmannella etapilla oli vuorossa myös niin asfalttia kuin hiekkatietäkin. Heti alussa ajoimme yhden risteyksen ohi, minkä seurauksena rivakka uukkari. Lisäksi missasimme kaikessa tohinassa yhden tiekirjaan merkityn pakollisen pysähdyksen. Se oli siis maastossa kolmio, mutta tiekirjaan siihen oli laitettu pakollinen pysähtyminen. Hups…
Kiire oli ja hiekkatiellä vauhti sen mukainen. Peltojen keskellä mutkitelleella tiellä ajoin sitten yhdestä vasemmalle kaartavasta tiukasta mutkasta melkein ulos. Auton perä heitti jo aika huolestuttavasti, mutta onneksi Mazda3:ssa oli todella hyvä ajonvakautus ja pysyttiin juuri ja juuri tiellä. Mutta oli vähän turhan jännää!
Muuta mainitsemisen arvoista kolmosetapilla ei sitten tapahtunutkaan. Loppumatkasta piti laskea keskinopeutta (turhaan kaahasin hiekkateillä…) ja niin ajelin 80 km/h alueella 60 km/h nopeutta ja keräten perääni pientä autoletkaa. Onneksi en kovin pitkäksi aikaa. Vähän ennen AT-pistettä oli järjestäjien tutka, mutta se ei haitannut koska olin körötellyt 60 km/h jo jonkin aikaa.
Etappi päättyi aloituspaikkaan ja evästaukoon. Kävin kuumana missattujen risteyksien vuoksi ja avauduin kaikille, kuinka ajosta ei tullut mitään. Olisinpa tiennyt, että se oli vasta pientä…
Etappi 4
Pikaisen evästyksen jälkeen starttasimme nelosetapille minuutin myöhässä, mutta mitä pienistä. Matkaa taitoimme osittain samoja teitä, mitä olimme aiemmilla etapeilla ajaneet toiseen suuntaan. Yhden stopin jälkeen suoraan ylitetyn risteyksen jälkeen jatkoin tyytyväisenä suoraan. Jossain vaiheessa kartturini alkoi vähän empiä ja sanoi, että seuraavana pitäisi löytää Karkkilan risteys. Huolestuin, että olemme missanneet risteyksen, mutta ei kai sitten…
Ajettuamme pidemmän tovin päädyimme t-risteykseen, joka ei todellakaan ollut Karkkilaan. Tässä vaiheessa kartturini pyysi anteeksi ja kehotti kääntymään takaisin. Argh, olimme missanneet risteyksen jo aikaa sitten! Voi kertoa, että hajotti aika pahasti! Lopulta löysimme Karkkilan risteyksen, joka oli vain 180 metriä stop-risteyksen jälkeen. Siinä vaiheessa olimme ajaneet arviolta 18 km ylimääräistä ja kisa oli sitten oikeastaan siinä. :(
Vaikka yritin vitsailla maaseutumatkailustamme, niin oikeasti sain kyllä purra huulta kun harmitti niin paljon. Olen hirveän huono häviäjä ja kun ryhmätyötä tehdään, niin siinä on helppo syyttää toista osapuolta.
Maaseutumatkailureittimme kuvasatoa.
Etappi 5
Viimeisellä etapilla mitään ei ollut enää tehtävissä, mutta koitin kuitenkin ajaa senkin mahdollisimman hyvin. Huomasin kuitenkin, että keskittyminen alkoi herpaantua eikä jokaisessa mäessä enää tullut optimoitua nopeutta. Sain silti tiputettua kulutuksen kolmen ekan etapin 5,2 l/100 km:stä 5,1:een.
Tankkaukset
Ecorunissa tankkauksilla on luonnollisesti suuri merkitystä kilpailun onnistumisessa. Tankkausjärjestelyt tuntuivat etukäteen luettuina tosi monimutkaisilta, mutta kyllä ne sitten selkenivät kun kisapaikalle päästiin. Ennen kisaa kuljettaja tankkaa autonsa ensin itse, minkä jälkeen ajetaan “hötkyytyslenkki”. Sen jälkeen järjestäjä tankkasi auton ihan piripintaan ja sitten kisa voi alkaa. Lopussa sama toistettiin ja niin saatiin laskettua auton todellinen kulutus kisan aikana senttilitran tarkkuudella.
Järjestäjän suorittama alkutankkaus. Tankki todellakin täynnä!
Jälkimmäinen hötkyytystlenkki laskettiin myös kisan viralliseen kulutukseen. Sen alkumatka tuli ajettua motaria vähän turhan kovaa (onko 100 120 km/h alueella kovaa?) ja sitten piti lopussa vähän hidastella. Nolotti ihan hirveästi vetää 60 km/h alueella letkaa perässä 45 km/h nopeudella. Ihmeesti ihmiset eivät kuitenkaan provosoituneet ohituksiin. Yksi Audi tööttäili, mutta sekin vasta kun kääntyi pois perästäni. Julkinen anteeksipyyntöni tässä kaikille Lohjalaisille, jotka joutuivat ajamaan mummovauhtia perässäni! Yritin vain kovasti olla saada kulutuksen tippumaan 5,1 -> 5,0 l/100 km:iin. :P
Lopputankkaus yhtä täyteen. Auton kyljessä on kiinni kello, sillä tankkaukseen saa käyttää aikaa max. 5 min.
Lopputulos
… oli odotettu jumbosija. Huoh. :( Päivän päätteeksi olin sentään jo kohtuullisen leppynyt vastoinkäymisistä ja laskin jo leikkiä muiden kisailijoiden kanssa eri mokailuista.
Kisan virallinen pituus oli 222 km, mutta auto näytti pienten kiertoreittiemme vuoksi 238 km. Outoa että erotus on vain 16 km, koska maaseutumatkailumme pituus oli trippimittarin mukaan 9 km suuntaansa.
Navigaattorista napattu Neste Myllylampi Ecorun kilpailureitti + "pieni" harhaanajo.
Mazda3:n ajotietokone näytti päivän kulutukseksi tosiaan 5,1 l/100 km, mihin olin ihan tyytyväinen. Lähdin Ecoruniin tavoitteenani ajaa niin hyvin kuin omalla tasollani pystyn. Pienenä toiveena oli myös olla paras ajokoululainen. Uskoin sen olevan mahdollista, sillä olin ajanut #onnellistenajokoulu taloudellisen ajon lenkin parhaiten enkä saanut kulutusta parannettua opettajan neuvoillakaan. Ei ajokoulussa onnistuminen nyt sentään hattuun noussut, mutta kyllä se loi uskoa siihen, että osaisin ajaa taloudellisesti. Mazdan mittarin mukainen kulutus olikin vain desin enemmän kuin Heikillä, joten ei paha. :)
Mazda3:n ajotietokoneen lukemat päivän päätteeksi. 238 km ja 5,1 l/100m.
Virallinen kulutuksemme kisa tuloksissa oli 6,547 l/100 km 10% aikasakon vuoksi ja ilman aikasakkoa laskettuna 5,952 l/100 km. Todellisen ajetun matkan perusteella laskin kulutukseksi 5,549 l/100 km, mikä on ihan järkyttävän paljon verrattuna auton näyttämään 5,1 l/100 km:iin ja olen siihen todella pettynyt. :( Jos kartturin virheiden takia jäi jotain hampaankoloon niin tästä kotona laskemastani tuloksesta jäi vielä lisää. Tarvitaan metritolkulla hammaslankaa näiden putsaamiseen!
Kahdella muulla Mazda3:lla auton näyttämä kulutus oli aavistuksen enemmän kuin tankkaamalla laskettu kulutus, kun taas minulla heitto oli suuri toiseen suuntaan. Miten voi olla mahdollista?! Autossani oli matalaprofiiliset renkaat, jotka kasvattavat kulutusta, mutta miten se muka noin paljon vaikuttaisi muihin autoihin verrattuna? Luulisi, että auto kuitenkin suunnilleen tietää, miten paljon se on syöttänyt bensaa moottorille.
Kulkupelinäni kilpailussa oli Mazda3 Sedan 2,0 Skyactiv-G,
jonka ilmoitettu maantiekulutus on 4,3 l/100 km ja yhdistetty 5,1 l/100 km.
Miten olisin voinut parantaa?
Autoni kulutusta kilpailussa olisin voinut todennäköisesti parantaa hieman käyttämällä vähän vähemmän vakionopeussäädintä mäkisillä osuuksilla. Kaverini testasi mulla lainassa olleen Mazda3:n ja kehotti sen perusteella kättämään vakkaria mäissäkin, kun vain vähitellen pienentää nopeutta nyppylöille. Se tuntui loogiselta ohjeelta ja helpottaisi ongelmaani, että nopeuteni tippuu herkästi kumpuilevassa maastossa. Muiden kilpailijoiden mukaan vakionopeussäädintä olisi kannattanut käyttää ehdottomasti vain ihan tasamaalla, joten tässä lienee suurin kulutussyöppöni.
Toisekseen olisin voinut käyttää vaihteita hieman tehokkaammin. Nyt vaihtelu meni ihan kelvollisesti, mutta muutamaan mäkeen auto puutui selkeästi, kun nousu oli jyrkkä enkä tajunnut vaihtaa pienemmälle riittävän ajoissa.
Siinä vaiheessa kun aloin arvella, että olimme ajaneet harhaan nelosetapilla, olisi minun pitänyt reilummin kysyä, että onko kaikki ok ja vaikka pysähtyä selvittämään asia. Tällöin emme olisi hukanneet yhtä paljon arvokasta aikaa.
Palaamassa virhereitiltä. Alkukesä on kyllä niin kaunista aikaa!
Valmistauduin kisaan harjoittelemalla taloudellista ajamista parina iltana. Tein kuitenkin virheen siinä, että ajoin kaupungissa ja isolla maantiellä, kun olisi pitänyt suunnata pienemmille ja hiekkateille. Mietin lähinnä miten kiihdyttää parhaiten 60 -> 80 km/h tai 80 -> 100 km/h, kun olisi pitänyt miettiä mäkiä ja mutkia. Onnellisten ajokoulun taloudellisen ajon kertakin (blogaan siitä myöhemmin) oli perinteistä taloudellista ajamista keskustaympäristössä, eikä antanut siten eväitä Ecorunin mäkiin ja hiekkateille vaikka siis muuten olikin ehdottoman hyvä!
Palkintojen jakoa odottelemassa.
Yhteenveto
Vaikka kisa meni ihan surkeasti ja välillä hajotti aika kovasti, lopputunnelmat olivat silti positiiviset. Päivä ja kokemus oli kuitenkin hauska ja sitä voi lämmöllä muistella, vaikka se ei hetkellisesti siltä tuntunutkaan. Jäi sellainen fiilis, että oikeissa olosuhteissa ja ajotapaan pieniä parannuksia tekemällä olisin varmasti ollut Heikin tasolla kisassa. Täytyy ehdottomasti ottaa joskus uusiksi! Kyselinkin jo alustavasti Mazdalta mahdollisuutta uusintamahdollisuutta seuraavassa kisassa. :)
Hirveän moneen kilpakumppaniin en ehtinyt tutustua, mutta yleisesti porukka tuntui tosi mukavalta ja koin oloni tervetulleeksi mukaan joukkoon. Eräs järjestäjä tervehti minua tyyliin, että olen varmaankin se Jenni, joka on niin pirteä twitterissä. Olipa hauska kuulla palautetta siitäkin puolesta! Terveisiä! :)
Lopussa oli aika paljon odottelua ja kun Vesa ei suostunut menemään päiväunille Mazdan takakonttiin, kiipesin sinne itse. Oli muuten tilava. :P
Tunnisteet: Bensan kulutus, Ecorun, Maantiellä ajo, Mazda, Muilla autoilla ajaminen, Onnellisten ihmisten ajokoulu, Taloudellinen ajo, Tankkaus, Tapahtuma
