Olen jo monta vuotta haaveilut uudesta polkupyörästä, mutta en hankkinut, koska vanha Nishiki Reno on toiminut kaikin puolin mallikkaasti. Vaikka sitä myytiinkin aikanaan - vuonna 1996 - hybridinä, on se nykymittapuulla silti lähempänä maasto- kuin kaupunkipyörää niin runkogeometrialtaan kuin rengaskooltaankin. Renon suurin ongelma on turhan leveät renkaat. Vaihdoin siitä maastokuvioidut renkaat pois jo melkein 10 vuotta sitten, mutta nykyisten sileämpienkin renkaiden leveys on silti alkuperäinen 47 mm. Eivät siis kovin sirot ole nykyisetkään nämäkään.
Tänä keväänä päätin lopulta investoida uuteen pyörään, sillä saatiin töissä alkuvuodesta koko porukka mukavat bonukset viime vuoden hyvästä työstä johtuen. Polkupyörän budjetti oli n. 700 euroa ja sillä piti saada jonkinnäköinen hybridi. Joustohaarukkaa ei saanut olla, koska ilmankin pärjää ja se saattaa hajota ennemmin tai myöhemmin. Pyörä ei saanut olla naisten malli, sillä en vain jostain syystä siedä naisten rungon ulkonäköä. Siitä tulee mummofiilis eikä se näytä vauhdikkaalta. Myös pyörän värin piti olla kiva; en huoli mitä tahansa harmaata tai mustaa pyörää. Jostain syystä polkupyörien värivaihtoehdot ovat tosi heikkoja. Jonain vuonna Nishikillä oli upea sähkönsininen pyörä, mutta sen jälkeen on ollut aika heikkoa tarjontaa.
Hankinta
Koska meidän perheessä on kaksi erittäin hyvin kestänyttä Nishikiä, halusin mielelläni uudenkin pyörän olevan saman merkkinen. Mielessäni oli 401 tai muu vastaava hybridi, mutta niissä miesten rungot alkoivat 20 tuumasta, mikä tarkoitti ajajan pituudeksi vähintään 170 cm. Auttamattomasti liian isoja siis. Katselin kyllä muitakin merkkejä Intersportissa, ja esimerkiksi myyjän tarjoama Focus olisi ollut ilmeisen hyvä ja hieman edullisempi vaihtoehto. Koeajolla Focuksen (naisten) hybridipyörä ei kuitenkaan miellyttänyt.
Nishikin kuvastosta löysin urheilulliset Hybrid Sport -pyörät, joiden rungot sopivat niin miehille kuin naisillekin. Ongelmana oli vain, että niitä ei ollut oikein tarjolla liikkeissä. Ostaminen ilman koeajoa olisi ollut vähän ikävää ja liikkeisiin niitä ei suostuttu tilaamaan ilman ostopäätöstä. Yllättäen Asema-aukion Intersportista kuitenkin löytyi Hybrid Comp SLD ja pääsin sitä koeajamaan. Se tuntui hyvältä hieman korkeasta vaakaputkesta huolimatta ja melkein tein siitä jo kaupat, kunnes tajusin, että koeajamani yksilö olikin M-kokoa eli 20". Niinpä tilasin pyörän S-koossa, joka on tuumissa 18". Pyysin samalla asentamaan pyörään myös lokasuojat ja lukon. Pyörän ovh oli 699 e, missä ei ollut juuri tinkivaraa, mutta sain kuitenkin nuo lisävarusteet siihen kaupan päälle.
Olisin ostanut mieluummin hieman parempilaatuisilla osilla ja hydraulisilla levyjarruilla varustetun Hybrid Pro SLD:n, mutta sen hankkiminen kariutui 30 mm leveisiin renkaisiin. Koska geokätköreissumme ulottuvat välillä vähän huonompikuntoisille hiekkateille, 30 mm renkaat olisivat voineet olla vähän liian kapeat sellaiseen maastoon. Compissa renkaat olivat 37 mm leveät, mikä on sama kuin normaaleissa hybrideissäkin.
Odotus palkitaan
Koska S-koon runkoa ei ollut maahantuojan varastossa, pyörä piti tilata tehtaalta saakka. Toimitusajan piti olla 4 viikkoa, mutta meni 6-7 viikkoa ennen kuin sain lopulta hakea pyörän liikkeestä. Vaikka odotusaika tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, pyörää kannatti kuitenkin odottaa, sillä sen verran hyvältä se on tuntunut. Pyörä rullaa kuin unelma! Kapeilla renkailla on kyllä selkeä vaikutus. Hiekkatiellä se ei oikein ole elementissään, mutta kyllä sielläkin eteenpäin pääsee.
Nykyisissä polkupyörässä tuntuu olevan hirveän leveät ohjaustangot. Ainakin kun on ajanut 16 vuotta 54 cm leveällä tangola, uuden pyörän 60 cm tuntuu varsin leveältä. Toisaalta se tekee asennosta myös hyvin tukevan. Ajatustasolla vierastamani leveät kädensijat ovat olleet todella mukavat ajaessa. Tangon päissä olevat pienet nousukahvat sen sijaan ovat vähän hassussa kulmassa eikä niitä ole juuri tullut käytettyä.
Maantiesatula on aika kova ja mietinkin, että pitäisikö se vaihtaa hieman pehmeämpään. Pyörämyyjä suositteli käyttämään pyöräilyhousuja, mutta eivät oikein ole ideaalit geokätköreissuille. Työmatkani 1,5 km sen sijaan nyt ajaisi vaikka ilman satulaa...
Jarrut olivat aluksi aika tehottomat, koska levyjarrut pitää ajaa sisään ennen kuin ne jarruttavat kunnolla. Viikon-parin kuluessa niiden jarrutusteho alkoikin olla varsin hyvä. Jarrujen miinuspuoli on niiden vinkuminen. Etujarru vinkui vain alussa, mutta takajarru vinkuu aina vaan, kun jarruttaa tietyllä teholla. Ensihuollossa takajarrulevyjä hiottiin pyynnöstäni vinkumisen vähentämiseksi, mutta muutamassa päivässä se palasi takaisin. Noh, ainakin ihmiset hyppivät pois alta kun vähän jarruttaa. :P
Hybrid Compin vaihteissa on ihan eri tahtiin välitystehoa kuin vanhassa pyörässäni. Vaihteita on 24 kpl, joista suurimpia en ole tarvinnut kuin muutaman kerran. Vaihteiden kanssa on ollut valitettavan paljon ongelmia, sillä myyjäliike ei ole oikein saanut säädettyä niitä niin, että ketju ei hankaisi vaihtajaan. Vaihteita on säädetty niin paljon, että päätin kirjoittaa niistä oman merkinnän, ettei tämä postaus venähdä kilometrin mittaiseksi.
Kunhan nuo vaihdeongelmat saadaan selätettyä, allani on oikein mainio pyörä ja olen tyytyväinen ostokseeni. Vanhan pyörän meinasin ensin myydä pois, mutta totesin, että ei kannata. Siitä ei saa rahaa edes keväällä tehdyn huollon arvosta ja sitä paitsi leveärenkaisena se on paljon parempi talvikäyttöön kuin tämä uusi kapearenkainen kiitäjä.
Tunnisteet: Nishiki Hybrid Comp SLD, Polkupyöräily
