Blogin alkuvuosina kirjoitin paljon enemmän reissailusta kuin nykyisin. Eli juttuja, joissa olen käynyt autolla jossain kauempana ja kokenut matkalla jotain kirjoittamisen arvoista. Moottoripyörällä tulee ajeltua muutaman tunnin mittaisia lenkkejä lähikunnissa, mutta lasketaanko ne reissuiksi vai onko ne vaan moottoripyöräilyä? Reissu tai ei, niin päätin kirjoittaa pitkästä aikaa juttua ihan vaan ajelusta.
Tällä ajokaudella moottoripyöräilyni on meinannut jäädä vielä vähäisemmäksi kuin viime vuonna. Syitä on monia (mm. geokätköily, Juke-laina, kielikurssi, ryhmäliikunta, vanhenevat liikuntapaikkojen sarjakortit), mutta yhdistävänä tekijänä on, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole riittävästi tunteja. En millään ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin! Ja jostain syystä nuo muut jutut ovat sitten menneet prioriteeteissa korkeammalle.
Nyt syksyn tullen heräsin siihen, että kausihan loppuu pian ja kilsoja on kertynyt säälittävän vähän. Muutama viikko sitten onnistuin hankkimaan jalkaani rasitusvamman, joten liikuntaa oli pakko vähentää. Mutta mikä oiva tilaisuus siinä avautuikaan moottoripyöräilylle! Kyllä hyvin huomasi, että liikunta täyttää tosi paljon vapaa-ajastani ja kun se jäi pois, alkoi aikaa yhtäkkiä riittää pidemmille moottoripyörälenkeille.
Lähiseutu on siis viime viikkoina tullut tutuksi. Myös ajolenkkini ovat pidentyneet huomattavasti viime kaudesta, jolloin ajoin keskimäärin 40-60 km ja maksimit olivat vähän yli 100 km luokkaa, jolloin polvet ja lonkankoukistajat kävivät valittamaan. En mene onneksi enää niin herkästi jumiin kuin vuosi sitten. Liekö syynä säännöllinen venyttely. Oikea käsi ei puolestaan väsy enää niin paljon siksi, että ostin pyörään kaasukahvan lepuuttajan. Se on pieni kaasukahvaan kiinnitettävä muovipala, joka mahdollistaa kaasun painamisen ilman, että kahvaa tarvitsee puristaa. Sen kuin nojaa vaan.
Otsikon mukaisen 160 km lenkin kävin ajamassa viime viikon sunnuntaina. Keli oli mitä mainion; aurinko paistoi ja lämpömittari näytti +14. Onnistuin jopa ylipukeutumaan, mikä on tähän aikaa vuodesta pienoinen erävoitto, sillä yleensä aina palelee. Syksyn tulon kuitenkin huomasi siitä, kuinka yhtäkkiä puiden lehdet ovat kellastuneet. Välillä vastaan tuli oikein lehtisateita ja autot nostivat lehtiä ilmaan asfaltista samaan tapaan kuin ne talvella pöllyttävät lunta.
Pieni vaatteidenvähennystauko Toivakassa. Lehtisadetta en valitettavasti saanut tallennettua kameraan.
Tämän kesän ehdottomaksi suosikkimoottoripyöräilypätkäkseni on noussut tie 4421 välillä Toivakka-Kangasniemi. Sitä on hirveän kiva ajaa, kun on runsaasti mutkia ja mäkiä ja nopeusrajoitus on 80 km/h. Reitillä on pituutta mukavat 35 km, joten se ei lopu heti keskenkään. Semmoista ajamisen meininkiä! Tien miinuksena on paikoitellen melko huono asfaltti. Hyvän asfaltin raja menee tasan kuntarajan kohdalla; Toivakan kunnan puolella se on oikein hyväkuntoista ja Kangasniemellä paikattua.
Yksi monista Toivakantien mäistä.
Paikkauksista päätellen ollaan jo Kangasniemen puolella.
Tiet Kanavuoresta Toivakkaan (vanha nelostie 644) ja Kangasniemeltä Hankasalmelle (tiet 447/446) ovat hyvin samantyylisiä. Hyvää asfalttia, eikä turhan paljon liikennettä. Ysitie Hankasalmelta Jyväskylään olisi ollut tosi tylsä, joten tein pienen koukkauksen ja ajoin 7 km Niemisjärveltä Lievestuoreelle mukavaa pientä mutkatietä (6403).
Vanhaa nelostietä. Tässä on hyvä lepuuttaa kaasukättä, kun antaa pyörän rullata alamäkeen kytkin pohjassa.
On kyllä aina yhtä hassua ajaa kotipaikkakunnan läpi käymättä tervehtimässä vanhempiani. Viime vuonna ajelin monesti perjantaipiirakalle vanhempieni luokse, mutta tänä kesänä nekin ovat jääneet ihan pariin kertaan.
Lievestuoreelta Jyväskylään olisi vielä voinut kiertää Vuonteen kautta (tiet 640/638), mutta alkoi olla kiire ruuanlaittoon. Se on mukava reitti 60 ja 80 km/h rajoituksilla ja käsittääkseni varsin suosittu motoristien keskuudessa.
Tällaista lenkkeilyä tällä kertaa. Katoin juuri kalenterista, että viime vuonna vein Eerikin talvisäilöön lokakuun 12. päivän tienoilla. Eli jos viime vuoden tapaan mennään, niin kolme viikkoa olisi aktiivista ajoaikaa jäljellä. Ainakin reitti Uurainen-Suolahti-Laukaa olisi suunnitelmissa vielä käydä ajamassa.
Tunnisteet: Jenni, Moottoripyöräily, Reissut
