Ajoin viime syksynä moottoripyöräkortin ja nyt kevään tullen oli aika hankkia itse pyörä. Huhtikuussa aloin selvitellä netistä, mikä moottoripyörä olisi riittävän matala 160 cm pituiselle kuskille ja aloittelijalle muutenkin sopiva. Kaksi nimeä tuli vastaan useammallakin sivulla: Kawasaki ER-5 ja Suzuki GS. Hipposhallissa huhtikuussa järjestetyssä moottoripyöränäyttelyssä kokeilin istua Kawasaki ER-6 selässä ja siitä yletti jalat juuri maahan, mistä päättelin että myös ER-5 olisi minulle sopivan matala. Kaverillani P:llä oli myös hyviä kokemuksia ER-5:stä, joten päätin, että sellaisen haluan.
Nettimotosta löytyi paljon ER-5:ia, joita katselemalla päädyin hakemaan yksilöä, joka olisi vähintään vuosimallia 2000 ja ajettu enintään 35000 km. Plussaa olisi, jos myyjänä olisi yksityishenkilön sijaan liike. Lisäksi pyörän pitäisi olla 25 kW:ksi kuristettu, koska ajokorttini ei riitä täysitehoiseen pyörään. Löysin parikin kiinnostavaa n. 2000 e hintaista yksilöä, mutta ne eivät olleet riittävän hyväkuntoisia, joten en ryhtynyt hieromaan kauppoja.
Koska sopivia 25 kW Erkkejä ei löytynyt enempää, päätin laajentaa hakua täysitehoisiin ja selvittää, mitä kuristaminen maksaisi. Nyt alkoikin löytyä vaihtoehtoja n. 3000 euron hintaluokasta, mutta koska kuristaminen maksaisi rekisteröinteineen 400-500 e, alettiin mennä 3000 euroon asettamani maksimihinnan yli. Pyörän budjetti määräytyi suoraan säästöjeni mukaan, sillä lainarahalla en halunnut rahoittaa ostosta, koska en vielä edes tiennyt olisiko moottoripyöräily varmasti minun juttuni.
Sitten Nettimotosta tuli vastaan Seinäjokelaisella MotorWelt-nimisellä liikkeellä myynnissä oleva 3280 e maksava 21 tkm ajettu ER-5. Joka oli vieläpä punainen! Vaikka lähtöhinta oli jo yli budjetin, soitin silti huvikseni liikkeeseen ja kysyin pyörän hintaa kuristettuna. Yllättäen hinta olikin tuo sama. (Kaikissa pyörissähän on aina tinkivaraa, mutta tuo oli minusta aika paljon, kun tiesi mitä kuristus ja rekisteröinti suunnilleen maksaisi.) Kysyin vielä P:ltä, että olisiko tämä yksilö hyvä ja kun vastaus oli myöntävä, tiesin että tässä se on, minun pyöräni.
Seuraava viikon olinkin tulisilla hiilillä, sillä vaarana oli, että joku muu ehtisi ostaa pyörän ennen kuin pääsisimme sitä P:n kanssa katsomaan. Onneksi ei ehtinyt ja niin suuntasimme lauantaina viikkoa myöhemmin Seinäjoelle katsomaan pyörää.
Minähän en kuristamattomalla pyörällä saanut edes ajaa, joten P kävi koeajamassa sen ja tutki muutenkin missä kunnossa se on. Pyörä oli muuten oikein hyvä, mutta takarengas alkoi olla loppuunajettu ja eikä öljyjä ollut vaihdettu tänä vuonna. Ei mitään mullistavaa siis, mutta lisäkustannuksiahan nuo tiesivät jo muutenkin ylittyvään budjettiin. Päätin sitten lainata mieheltäni puuttuvat rahat, koska n. 300 e huoltoon ja uuteen renkaaseen ei kaataisi maailmaani ja sitten kelpaisi huoletta ajella koko kesä. Ja niin tein kaupat omasta moottoripyörästä!
Liike hoiti kuristamisen ja rekisteröinnin nopsaan ja seuraavana torstaina MotorWeltin myyjä kävikin jo heittämässä pyörän minulle Jyväskylään polttoainekustannuksia vastaan.
Oma moottoripyöräni Kawasaki ER-5 eli Erkki eli Eerik Punainen. :)
Kaikille ensimmäisen moottoripyörän ostoa suunnitteleville noviiseille hauaisin sanoa, että pyörät tunteva kaveri on kultaakin kalliimpi! Aika orpo olo oli etsiskellä pyöriä ja miettiä onko ne hyviä ja mitä niistä kannattaa maksaa, kun ei tiedä niistä yhtään mitään. Aika tiuhaan soittelinkin P:lle ja linkkailin potentiaalisia ostoehdokkaita ja siitä se mielikuva vähitellen muodostui.
Vaikka etsinnän alussa ajattelin, että naarmut tai vaihdettu mittaristo eivät haittaisi, niin nyt olen tosi tyytyväinen, että maltoin mieleni. Eivät nuo ominaisuudet ajoa haittaisi, mutta kävisivät kuitenkin myöhemmin harmittamaan. Kaveri sai myös käännettyä ajatukseni siihen suuntaan, että pyörä kannattaisi ennemmin ostaa ennemmin liikkeestä kuin yksityiseltä. Liike pystyi kätevästi hoitamaan kuristamisen ja lisäksi liikkeestä ostaessa kuluttajansuojalaki on turvana, jos pyörä sattuisi nyt hajoamaan käsiin.
Moottoripyöräkorttia hankkiessani ajattelin, että eihän se haittaa mitään, että saan pari vuotta ajaa vain max. 25 kW tehoisilla pyörillä. Olisin siis saanut ikäni puolesta rajoittamattoman A-kortin, mutta koska en ylettänyt ajaa autokoulun täysitehoisella pyörällä, jouduin ajamaan kortin kevarilla, minkä seurauksena sain välikoon A-kortin.
Vaikka ER-5 on sopiva moottoripyörä aloittelijalle, niin niitä oli silti tarjolla hyvin vähän 25 kW:ksi kuristettuna. Jos olisin saanut suoraan ison A-kortin, olisi kuristaminen jäänyt väliin ja rahaa säästynyt. Kaverini mielestä oli kyllä ihan hyvä että opettelin ajamaan kevarilla, koska se painoi vain reilu 100 kg ja oli siten helpompi käsitellä. Mutta olisihan sitä voinut vaihtaa tehokkaampaan pyörään taitojen karttuessa, jos vain olisi ollut tarjolla sopivan kokoinen.
Keväisillä moottoripyörämessuilla kokeilin istua Autokoulu Koljanderin täysitehoisen Suzuki Gladius SFV650 selkään ja oikein hämmästyin, miten kivasti varpaani ylettyivät sen selästä maahan. (Ja silti ko. koulun opettaja totesi, että on vähän turhan korkea pyörä minulle!) Samaan aikaan Autokoulu Moottori (missä ajoin kortin) oli vaihtanut sen minulle liian korkean KTM Duke 690 R:n uuteen Honda NC700X -moottoripyörään, mutta kun kokeilin messuilla sitä, ei ollut mitään toivoa, että jalat olisivat ylettäneet siitäkään maahan. Outoa, että kaikkien koulujen kalustehankinnoissa ei oteta huomioon sitä, että kuskit voivat olla eri mittaisia. Jos siis suunnittelet moottoripyöräkortin hankintaa, niin suosittelen valitsemaan sellaisen autokoulun, jolla on tarjolla oikeasta teholuokasta omiin mittoihin sopiva pyörä. Näin ei tarvitse tyytyä kompromisseihin.Tunnisteet: Autokoulu, ER-5, Moottoripyöräily
